SISÄILMANÄYTTEISTÄ JA MATERIAALEISTA OTETTAVISTA NÄYTTEISTÄ

On aivan oikein ymmärretty, että sisäilmaa tutkitaan, koska ilman kauttahan altistuminen rakennusten mikrobiongelmissa tapahtuu. Näin ajattelivat mm. THL:n virkamiehetkin 20 vuotta sitten. Kuitenkin aika pian selvisi, ettei sisäilman mikrobipitoisuuden perusteella voida päätellä tilojen kuntoa ja terveydellistä haittaa.

Kasvaessaan rakenteissa mikrobit tuottavat suuret määrät erilaisia aineenvaihduntatuotteita. Näistä osa haisee, osa on herkistäviä ja osa toksisia. Sitten ajateltiin, että mitataan ilmasta mikrobien ja materiaalien VOC:eja eli haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Tästäkään ei päästy kiinni mikrobien muodostamaan ongelmaan. Olisi pitänyt tietää, mitä mikrobien tuottamia kemiallista yhdistettä etsitään ja lisäksi oireiluun johtavat pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei ongelmaan päästä käsiksi/ei löydetä analyysidatasta.

Sitten materiaalien päästö- VOC:ien, mm. muovimattojen pehmittimien väitetyt vaikutukset terveyteen ja homealtistuksen tyyppiseen oireiluun ovat täyttä hölynpölyä. Sittemmin virheellisen tutkimuksen tehnyt tutkija on itse tunnustanut tehneensä karkean virheen ko. tutkimuksessa ja esittänyt siksi virheelliset johtopäätökset. Minään todellisuuden järkevinä pitoisuuksina muovimattojen pehmitinemissiot eivät aiheuta minkäänlaista sisäilmaongelmaa tai oireilua.

Eli suoraan sanottuna millään sisäilmatutkimuksella ei voida osoittaa tilojen homeettomuutta ja turvallisuutta, mutta ei myöskään terveyshaitan olemassaoloa. Tämän on siis nykyään THL:n omakin kanta ja juuri heidän sanoillaan ilmaistuna.

Jos halutaan tietoa mahdollisesta piilevästä homeongelmasta, ainoa oikea tapa tutkia on materiaalinäytteisiin perustuva tutkimus. Jos tutkimus tehdään hyvällä tekniikalla, mitään ei availla, rikota eikä pöläytellä mineraalikuituja ja mikrobeja sisäilmaan. Näytteet saadaan otettua ohuella teräspuikolla rakenteiden rakojen tai 12 mm:n porareikien kautta, jotka saman tien tulpataan huomaamattomiksi.

Asuntokaupoissa "kaikki" raastavat oikeudenkäynnit johtuvat kaupanteon jälkeen paljastuneista, piilevistä homevaurioista. Suuri varmuus asunnon todellisesta kunnosta ja homeettomuudesta saadaan vain hometutkimuksella. Vuosien mittaan aika monet asuntoa myyneet tai ostaneet asiakkaat ovat teettäneet hometutkimuksen, eikä turhaan !

Joskus homevaurioiden korjaukset ovat varsin pieniä, vaikka haitta onkin ollut suuri. Sädesienet on aivan suotta nostettu jollakin tavalla erityiseksi ongelmaksi. Homevaurioista löytyy suuri määrä vähintään yhtä ongelmallisia mikrobeja. Oikein korjaamalla kuitenkin kaikki on korjattavissa. Muunlaiset väitteet ovat peräisin sosiaalisesta mediasta ja peräisin täysin maallikkojen omasta mielikuvituksesta ja halusta luoda kauhukuvia.

Korjauskustannuksiin on mahdotonta ottaa kantaa, kun ei ole konkreettista tietoa siitä, mitä ja miten pitää korjata tai onko ylipäätään mitään korjattavaa.

ASUNTOKAUPAN KUNTOTARKASTUS EI OLE HOMETUTKIMUS

Asuntokauppatilanteessa teetetään tavallisesti kuntotarkastus. Usein sekä myyjä että ostaja uskovat, että kyseessä on tutkimus, jolla selvitetään asunnon homeettomuus. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Asuntokaupan kuntotarkastus on pintapuolinen arvio asunnon tai rakennuksen kunnosta. Tarkastuksessa otetaan kantaa ainoastaan mm. putkistojen ja sähkölaitteiden tekniseen käyttöikään tai julkisivujen ja ikkunoiden maalipintojen kuntoon. Mahdollisesti mainitaan, että esimerkiksi rakennuksessa on piilosokkelirakenne ja rossipohja, joita pidetään riskirakenteina. Kuitenkin näidenkin rakenteiden todellinen kunto ja mahdolliset vauriot jätetään selvittämättä. Tästä taas aiheutuu vastuuepäselvyyksiä, jos myöhemmin ilmenee, että riskit ovat toteutuneet ja rakenteissa on kosteus- ja homevaurioita. Vaarana ovat silloin pitkälliset ja kalliit oikeusprosessit kaupan osapuolten kesken.

ASUNTOKAUPAN HOMETUTKIMUS

Monesti valveutuneet myyjät sekä ostajat teettävät nykyisin kuntotarkastuksen lisäksi myös hometutkimuksen. Materiaalinäytteisiin perustuvalla tutkimuksella saadaan selvitettyä suurella varmuudella kaupan kohteen homeettomuus. Hometutkimus antaa olennaisen turvan sekä myyjälle että ostajalle. Tämän takia myös tutkimuskustannukset usein jaetaan myyjän ja ostajan kesken.